Valmis! Vielä kun joku osaisi sen virittää, niin soisi kauniisti.
Tämä oli mainio projekti. Lopputulos on onnistunut - kaunis ja toimiva. Opin paljon puusta materiaalina ja sen työstämisestä. Pieni kipinä syttyi, kun arkuus uusien välineiden käyttöön alkoi väistyä.
Vaikein ja myös pisin työvaihe oli pohjan kovertaminen. Työvaiheessa tarvittiin sekä voimaa että tarkkuutta. Kannen paksuudeksi piti saada n. 5 mm koko matkan pituudelta. Viimeisiä työvaiheita piti tehdä taltanviilto kerrallaan ja varovasti, jottei kanteen tule reikää.
Kanteleen ponsi muotoiltiin molemmin puolin taltoilla ja puukolla. Mielenkiintoista oli oppia, että puu muuttui pehmeämmäksi, kun sitä kostutettiin. Tämä auttoi erityisesti, kun puuta työstettiin syiden vastaisesti.
Kun runko oli kauttaaltaan työstetty valmiiksi, öljyttiin se hieman sävytetyllä pellavaöljyllä.
Joulun jälkeen viimeistelin vaahterapuusta vuollut viritystapit.
Varras kielten kiinnitykseen sahattiin ja taottiin näin komeasta rautanaulasta.
Kielten kiinnitys oli yllättävän vaikeaa. Kielen jäykkyys oli aivan toista kuin rautalankapajan rautalangoissa. Otin huomaamattani muutaman verikokeen ja jätin verijäljen myös viritystappeihin.
Nyt haaste on saada kielet vireeseen. Tuntuvat vielä elävän niin kovasti, että pitää tehdä se useaan kertaan. Sitten voisivat soittoharjoitukset alkaa :)
