Lasipaja avasi kauden

Tiffanylasipaja avasi uuden Näpsä-kauden. Oli hienoa päästä jälleen väkertämään muiden joukkoon. Taito Pirkanmaa täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi mallistoon on suunniteltu erilaisia Pirkanmaan maakuntalintua västäräkkiä kuvaavia tuotteita. Mekin aloitimme lasipajan harjoittelemalla teknikkaa söpön västäräkkimallin avulla.

Suunnittelin tyttären huoneeseen hänen toivomistaan väreistä laseilla kehystetyn peilin. Peilinä toimi vanha palapeilin pala. Oli sitten jotain järkeä sitäkin muutama vuosi tuolla muuttotavaroissa säilyttää - nyt se sai uuden uljaan tehtävän.

Lasityöt eivät ole kyllä olleet suosikkejani. Millimetrintarkka puuha on mulle aina vaikeaa, siksi pitäydyin suorissa linjoissa ja helpossa mallissa. Silti hiontavaiheeseen kului useita tunteja. Aina oli milli jossain liikaa tai lopulta liian vähän. Jotain olin sentään viime kerrasta oppinut - tinasaumoista tuli paljon siistimpiä.

Lopputulos on onnistunut, neliö siitä tuli.  Se kelpuutettiin myös seinälle. Nyt toivotaan, että se kestää lastenhuoneen riehumisetkin.

 
Toisena pikatyönä suunnittelin ja toteutin kirkkaan epäsymmetrisen lasitähden. Joulutähti ikkunaan. Yllättävän hauska.

Ensipakkasten uhmaajat

Esikko

Tarhasyysvuokko

Ennen ensimmäisiä pakkasia lokakuun lopulla kaksi kukkaa ehti vielä avata myöhäiset nuppunsa. Esikko päätti kukkia toistamiseen saman kesän aikana. Tahtia ei haitannut, vaikka kotilot olivat syöneet lehdet aivan reikäisiksi, kuten kuvasta näkyy.

Kesällä uutena taimena istutettu syysvuokko asettui penkkiin ja päätti ryhtyä kukkimaan vasta lokakuussa. Saa nähdä onko ensi vuonna jo vähän varhaisempi. Nyt yksinäinen kukka muiden lakastuvien seassa oli säälittävä näky.

Loppukesän kukat - kuvamuistoja vain

Malva

Niin on kesä kääntynyt syksyyn ja vain muutamat puutarhan kukat ovat enää kukassa. Väriloistonsa ovat lokakuulle asti säilyttäneet runsaat kärhöt, hurjaan vuosikasvuun yltäneet Mustialan hortensiat sekä syysmaksaruohot (joista muuten puuttuu kuva).

Syksyn pimeänä iltana on kyllä kiva katsella näitä kuvia ja muistella kaunista kesää, joka olisi saanut olla hieman kuivempi...

Kaunein lijani

Värililjoja - punaisena

keltaisena

ja valkoisena En muista tyyppejä :)

Tarha-alpi

Toinen viheliäs pihanvaltaaja - vuohenkello

Viheliäs penkinvaltaaja eli syysasteri

Kuunlijat jäivät kituliaiksi.

Jaloangervoja

Syysleimuja

Kärhöt aloittelevat kukintaa, joka jatkuu lokakuulla.

Päivänlilja

Tiikerililja

Ritarinkannus

Punahattu

Mustilanhortensia, se suurempi.

Niin on pihan kukat kuvattu ja muistoihin näin liitetty. Laskujen mukaan pihassani kukkii n. 50 monivuotista kukkaa tai pensasta. Muutama silti vielä mahtuisi, erityisesti keskikesän kukkijoita voisi olla lisää.

Kesäkuun kukat

Hempeät akileijat

Kolea ja kostea kesä on ollut armollinen kukkien kastelijalle. Kesäkuussa ei satanut ihan niin paljon kuin nyt heinäkuussa, joten kukkapenkkejä kosteus ei ehtinyt häiritä. Hienosti kukkivat, monet vanhat tuttavuudet ja uudet ihanuudet.

Perennoiden sielunelämä alkaa aukenemaan minulle neljän kesän omakohtaisen mönkimisen jälkeen. Haastavinta on kyllä kitkeä ja kaitsea runsaasti leviäviä kasveja. Erityisen ikäväksi olen havainnut syysasterin, joka oli ehtinyt levitä kahdessa penkissä ja syödä elintilaa muilta. Akileija leviää maltillisesti, kun muistaa katkoa kukkavarret. Akileijan kauniit lehdet peittävät penkkiä kukkimisen jälkeen ja varjostavat muita kasveja.

Pitkämielisyyskin tässä puuhassa kasvaa, kun pitää odottaa usein vuosien yli, että joku taimi saa sille suunnitellun koon ja paikan kukkapenkissään. Esimerkiksi päivänliljan kukkimista olen odottanut nyt kolme kesää - viimein seuraan kahden kukkavarren avaavan kukkansa!

Arovuokko

Valkoisen syreenin runsas kukinta.

Kaunis villikkokasvi illakko.

Mirrinminttu

Ukkolaukka

Unikot ovat levinneet komeasti villiviinin katveessa.

Ihanainen alppiruusu Marketta teki 8 kukintoa!

Sammalleimu

Karunkaunis raunioyrtti leviää ja kukkii roska-aitauksen takana jo toista kesää.

Kohta lomalle

Viimeistä viikkoa töissä ennen kesälomaa. Nice.

Tänään oli mukavaa saada kirje Näpsästä. Minulle on jälleen paikka omassa ryhmässä eli KeA ryhmässä! Mukavaa palata vuoden tauon jälkeen syksyllä remmiin ja katsoa, ketä tuttuja ryhmästä vielä löytyy.

Tuntuu mukavan kutkuttavalta palata puuhailuiden pariin vuoden tauon jälkeen. Lasitöitä on luvassa ensimmäisessä pajassa. Pitäisi siis jo laittaa suunnitteluhyrrä pyörimään ja tehdä sopivia hankintoja kesän mittaan. Lasityöt eivät olekaan niitä tutuimpia. Tekniikassa korostuivat tarkkuus ja sinnikkyys. Ehkä eivät juuri niitä minun vahvuusalueita, mutta mielenkiintoista silti.

Tiffany-töiden perinteiset mallit ovat vaan usien jotenkin tylsiä. Viimeksi suunnittelin ja toteutuin oman työn, missä tulikin sitten esiin pieniä pulmia, joita ei ehkä valmiissa mallissa olisi ollut. Täytyy tutkailla malleja eri lähteistä jo hyvissä ajoin. Ehkäpä aloitan tänään.

Toukokuun kukat

Käsityöt perinteisessä mielessä jäävät minulta usein kesäksi tauolle, kun siirryn kyykkimään ja pyllistelemään puutarhaan kukkapenkkien ääreen. Ajattelin koota tänä kesänä kuvat kaikista pihani kukista tänne blogiin. Talven tuiverruksessa on sitten kiva muistella, mitä hankien alle kätkeytyykään.

Kuvista puuttuvat ensimmäisinä kukkineet sinivuokot ja krookukset sekä voikukat :) 

Keltavuohenjuuri

Narsissit

Tulppaanit

Särkynyt sydän pullistumassa

Orvokki

Lemmikki

Pikkutalvio

Esikot

Herttavuorenkilpi

Helmililja

Kullero ja keltavuokot

Kotkansiipi

Valkovuokot, skillat ja joku keltainen "nimetön"

Legot aisoihin

Legojen säilytys muovilaatikossa tuli tiensä päähän. Laatikon laidat eivät enää riittäneet legokasalle. Kotikodissani on ollut jo n. 30 vuoden ajan legot säilössä ja käytössä kangaspussissa. Se on ollut todella toimiva ratkaisu! Erityisen hyvää on se, että legot voi levittää laajalle alueelle ja etsiä mieleisiään palasia ilman kaivuupuuhia. Sitten rakennusprojektien jälkeen legot on helppo kerätä jälleen kankaan päälle ja vetäistä pussiin.

Nyt on viimein meilläkin legopussi. Ihme etten ole aikaisemmin saanut aikaiseksi. Tekemiseen meni n. 30 min kankaan, nyörien ja ompelukoneiden etsimiset sekä säätämiset mukaanluettuna. Kangas oli vahvaa puuvillaa, jonka olen joskus Näpsässä värjännyt. Koko oli n. 120 x 150 cm, josta leikkasin soikean kappaleen, ompelin nyörikujan ja pujotin vahvat nyörit. Katsotaan miten tämä riittää käytössä ja auttaako yhtään legokasan suitsimisessa.