Veisto-oppia 2/2

Valmis! Vielä kun joku osaisi sen virittää, niin soisi kauniisti. 

Tämä oli mainio projekti. Lopputulos on onnistunut - kaunis ja toimiva. Opin paljon puusta materiaalina ja sen työstämisestä. Pieni kipinä syttyi, kun arkuus uusien välineiden käyttöön alkoi väistyä. 

Vaikein ja myös pisin työvaihe oli pohjan kovertaminen. Työvaiheessa tarvittiin sekä voimaa että tarkkuutta. Kannen paksuudeksi piti saada n. 5 mm koko matkan pituudelta. Viimeisiä työvaiheita piti tehdä taltanviilto kerrallaan ja varovasti, jottei kanteen tule reikää. 

Kanteleen ponsi muotoiltiin molemmin puolin taltoilla ja puukolla. Mielenkiintoista oli oppia, että puu muuttui pehmeämmäksi, kun sitä kostutettiin. Tämä auttoi erityisesti, kun puuta työstettiin syiden vastaisesti.

Kun runko oli kauttaaltaan työstetty valmiiksi, öljyttiin se hieman sävytetyllä pellavaöljyllä.

Joulun jälkeen viimeistelin vaahterapuusta vuollut viritystapit.

Varras kielten kiinnitykseen sahattiin ja taottiin näin komeasta rautanaulasta.

Kielten kiinnitys oli yllättävän vaikeaa. Kielen jäykkyys oli aivan toista kuin rautalankapajan rautalangoissa. Otin huomaamattani muutaman verikokeen ja jätin verijäljen myös viritystappeihin. 

Nyt haaste on saada kielet vireeseen. Tuntuvat vielä elävän niin kovasti, että pitää tehdä se useaan kertaan. Sitten voisivat soittoharjoitukset alkaa :)

Veisto-oppia 1/2

Veistokirves ja mun leppälankku

Teroitetaan kirveet ja puukot, valitaan leppälankku ja aletaan hommiin. Tavoitteena yhdestä puusta veistetty kantele. Elämäni uskomattomin projekti on alkanut.

Näpsän syyskauden pajassa on tavoitteena veistää kannel perinnekanteleiden mallien mukaan. Itse valitsin malliksi viisikielisen pohjasta koverretun kanteleen, jonka malli on Pohjois-Savon suunnalta. Projekti kuulosti aluksi jopa liian kunnianhimoiselta, mutta luulo alkaa osoittautua vääräksi. Hyvässä opissa ja hyvillä eli terävillä välineillä veisto voi tuntua jopa helpolta.

Ryhmäläisistä osa taisi jänistää kuvauksen kuultuaan, kun vain neljä urhoollista uskaltautui Juhanan oppiin. Epävarmana ja epäuskoisina otettiin haaste vastaan ja alettiin hommiin. Perusteista toki piti lähteä liikkeelle - ensin opeteltiin teroittamaan puukot. Opittiin myös testaamaan kynteen, milloin puukko on terävä. Bye bye kynsilakat ja pitkät kynnet.

Kirveen jälki vuoltiin siistimmäksi

Homma on edennyt mun arvion mukaan noin puoliväliin. Runko on saanut sivumuotonsa, pohjan koverrus on käynnissä. Seuraavaksi muotoillaan kanteleen päät mm. kielten kiinnityspäässä oleva ponsi ja toiseen päähän porataan reiät kiristystapeille. Kiristystapit vuollaan sorvatusta vaahterapuisesta aihiosta. Kovaa hommaa, kovaa puuta.

Kiristystapit vuollaan puukolla vaahterapuusta.

Jouluun asti jatketaan. Silloin viimeistään kuullaan, todella kuullaan, olenko onnistunut projektissa.