sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pitsiharjoituksia


Keväällä 2014 Näpsässä harjoiteltiin erilaisia pitsitekniikoita. Nämä pitsiharjoitukset unohtuivat kesäksi näyttelyreissullansa koululle, joten blogiin pääsivät vasta nyt. 

Kuvassa on pyöreä oranssi paperinarusta tehty teneriffanpitsi, joka toimii piristävänä rintakoruna. Kiva myös yksittäisenä kukkana. Usein näitä kiinnitetään yhteen isoksi pitsiksi.

Oranssikirjava kukka on ommellun pitsin harjoitus. Pitsi ommellaan kiinni apupistoihin tukevaa kangasta vasten. Kuvion tila ikäänkuin täytetään pistoilla. Tämä kukkakuvio taitaa siirtyä koristeeksi farkkutakkiin.

Valkoinen tähti on nypläysharjoitus, joka on tehty yhdellä lyönnillä eli verkkolyönnillä ja käytössä oli kuusi nypyläparia. Malli on kaunis, mutta helppo. Näitä voisi tehdä joulukuusen täyteen. Nypläys oli kokeilluista tekniikoista muutenkin kiinnostavin. Sitä voisin harjoitella enemmänkin. Mummon osaamiseen olisi vielä matkaa.



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Veisto-oppia 2/2




Valmis! Vielä kun joku osaisi sen virittää, niin soisi kauniisti. 

Tämä oli mainio projekti. Lopputulos on onnistunut - kaunis ja toimiva. Opin paljon puusta materiaalina ja sen työstämisestä. Pieni kipinä syttyi, kun arkuus uusien välineiden käyttöön alkoi väistyä. 


Vaikein ja myös pisin työvaihe oli pohjan kovertaminen. Työvaiheessa tarvittiin sekä voimaa että tarkkuutta. Kannen paksuudeksi piti saada n. 5 mm koko matkan pituudelta. Viimeisiä työvaiheita piti tehdä taltanviilto kerrallaan ja varovasti, jottei kanteen tule reikää. 



Kanteleen ponsi muotoiltiin molemmin puolin taltoilla ja puukolla. Mielenkiintoista oli oppia, että puu muuttui pehmeämmäksi, kun sitä kostutettiin. Tämä auttoi erityisesti, kun puuta työstettiin syiden vastaisesti.



Kun runko oli kauttaaltaan työstetty valmiiksi, öljyttiin se hieman sävytetyllä pellavaöljyllä.


Joulun jälkeen viimeistelin vaahterapuusta vuollut viritystapit.


Varras kielten kiinnitykseen sahattiin ja taottiin näin komeasta rautanaulasta.



Kielten kiinnitys oli yllättävän vaikeaa. Kielen jäykkyys oli aivan toista kuin rautalankapajan rautalangoissa. Otin huomaamattani muutaman verikokeen ja jätin verijäljen myös viritystappeihin. 

Nyt haaste on saada kielet vireeseen. Tuntuvat vielä elävän niin kovasti, että pitää tehdä se useaan kertaan. Sitten voisivat soittoharjoitukset alkaa :)









perjantai 25. lokakuuta 2013

Veisto-oppia 1/2



Veistokirves ja mun leppälankku

Teroitetaan kirveet ja puukot, valitaan leppälankku ja aletaan hommiin. Tavoitteena yhdestä puusta veistetty kantele. Elämäni uskomattomin projekti on alkanut.

Näpsän syyskauden pajassa on tavoitteena veistää kannel perinnekanteleiden mallien mukaan. Itse valitsin malliksi viisikielisen pohjasta koverretun kanteleen, jonka malli on Pohjois-Savon suunnalta. Projekti kuulosti aluksi jopa liian kunnianhimoiselta, mutta luulo alkaa osoittautua vääräksi. Hyvässä opissa ja hyvillä eli terävillä välineillä veisto voi tuntua jopa helpolta.

Ryhmäläisistä osa taisi jänistää kuvauksen kuultuaan, kun vain neljä urhoollista uskaltautui Juhanan oppiin. Epävarmana ja epäuskoisina otettiin haaste vastaan ja alettiin hommiin. Perusteista toki piti lähteä liikkeelle - ensin opeteltiin teroittamaan puukot. Opittiin myös testaamaan kynteen, milloin puukko on terävä. Bye bye kynsilakat ja pitkät kynnet.


Kirveen jälki vuoltiin siistimmäksi


Homma on edennyt mun arvion mukaan noin puoliväliin. Runko on saanut sivumuotonsa, pohjan koverrus on käynnissä. Seuraavaksi muotoillaan kanteleen päät mm. kielten kiinnityspäässä oleva ponsi ja toiseen päähän porataan reiät kiristystapeille. Kiristystapit vuollaan sorvatusta vaahterapuisesta aihiosta. Kovaa hommaa, kovaa puuta.

Kiristystapit vuollaan puukolla vaahterapuusta.

Jouluun asti jatketaan. Silloin viimeistään kuullaan, todella kuullaan, olenko onnistunut projektissa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kovia kansia ja tyhjiä sivuja


Olen tehnyt kirjan tai oikeastaan kaksi. Niissä on kovat kannet ja tyhjät sivut. On outo tunne, kun avaa ensimmäisen kerran oman itse sitoman kirjan. Siinä se nyt rutisee ja ritiseen käsissäni liimauksen jälkeen. Ylpeänä katselen sen kopiopaperisia sidottuja sivuja. Ne ovat kauniita - tyhjänäkin.

Näpsän kirjansidontapaja oli ensimmäinen laatuaan minun kohdalla. Työskentely viivottimen ja millimetrimittausten kanssa ei taaskaan juuri innostanut, mutta kieltämättä lopputulokset olivat vaikuttavia. Kirja on aina kirja, on erityisen hienoa tehdä sellainen alusta loppuun itse.

Mummon kammarin seinät
Ensimmäinen kirjani on nimeltään Mummon kammarin seinät. Nimet kirjoille tulivat, koska järjestimme pajan lopuksi näyttelyn, johon kokosimme pajassa sidottuja kirjoja, altsuja sekä kirjansidontavälineitä. Näyttely oli avoinna Epilän käsityökeskuksella helmi-maaliskuussa 2013.

Mummon kammarin seinät sai kansiinsa kauniin tapettikankaan, joka on peräisin lapsuuden mummolan saunakamarin seinistä. Nyt se on muistona kirjani kansissa.



Tsädiön kirja
Sininen kirja on Tsädiön kirja - Olipa kerran Tsädiö. Siihen on tarkoitus kirjoittaa poikani mielikuvitusystävän Tsädiön hurjista seikkailuista. Tsädiö on kolmevuotias, hänellä on pieni lapsi, hän asuu Kangasalan puolella, pelaa suurella sydämellä ja on voittanut Barcelonan sekä nukkunut kahdeksaan, kun katsoi Juventuksen pelin. Tarinat ovat niin yllättäviä ja mielikuvituksellisia, että haluamme kirjoittaa ne ylös. Toivottavasti niistä tulee pojalleni mukava muisto lapsuudesta.


Pajassa työstettiin myös altsuja (altered books). Altsut ovat kiehtova työskentelytapa, jossa vanhoista kirjoista työstetään jotain muuta kuin kirja. Itse tein valokuvakehyksen. Pajassa syntyi myös monta salaluukkukirjaa, kelloa, rasiaa sekä kasseja, pusseja, koruja ja taittelukoristeita. Omasta kirjahyllystäni ei vain löydy kirjoja, joita haluaisin altsuksi uhrata. Divarilta pitää materiaaleja etsiä, onneksi materiaalia riittää ja edulliseen hintaan.



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pipat eli pipot

Tupsuja olla pitää.
Hyvä pipo on aika lämmittävä juttu. Olen nyt kaksi talvea yrittänyt neuloa ja virkata hyvää pipoa itselleni ja muille perheenjäsenille. Hankalaa on. Mallit ovat aina ihania, langoistakin tykkään, mutta usein on istuvuuden kanssa ollut pulmia. Liian suuria tuppaa tulemaan, kun vielä käytössä venyvät.

Tytär on tykästynyt äidin luomuksiin ja on tänä talvena osannut jo pyytää uutta pipoa. Tuo virkattu raidallinen tupsupipo on tämän talven pipoja. Pipo sai innostuksensa ihanista nono lifestylen ihanista, tyylikkäistä virkatuista pipoista. Lankana oli Novitan Isoveli. Melko hyvä tuli ihan koukkutuntumalta ja mallipäähän sovittelemalla. Käytössä näyttää venyvän, eli tiukempi pitäisi alkuun olla.

Vaaleanpunainen ihanuus on oma lempparipiponi. Sen malli on Suuri käsityö -lehdestä 8/2010. (Samassa lehdessä muuten muitakin ihania pipomalleja!) Lankana oli Grönhöjn Peru Wool. Liian suuri tuli tuostakin, mutta ihana silti käytössä. Pienen takataitoksen jälkeen pipo keikkuu ja pysyy mukavasti päässä. Reikäinen neule ei ole tuulisimpina päivinä parhaimmillaan, muulloin lämmittää juuri sopivasti.

Nyt on koukun varressa samanlainen virkattu pipo poikaselle ja mies taitaa saada Peru Wool:n ruskeasta langasta jonkun reuhkan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Lasipaja avasi kauden


Tiffanylasipaja avasi uuden Näpsä-kauden. Oli hienoa päästä jälleen väkertämään muiden joukkoon. Taito Pirkanmaa täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi mallistoon on suunniteltu erilaisia Pirkanmaan maakuntalintua västäräkkiä kuvaavia tuotteita. Mekin aloitimme lasipajan harjoittelemalla teknikkaa söpön västäräkkimallin avulla.



Suunnittelin tyttären huoneeseen hänen toivomistaan väreistä laseilla kehystetyn peilin. Peilinä toimi vanha palapeilin pala. Oli sitten jotain järkeä sitäkin muutama vuosi tuolla muuttotavaroissa säilyttää - nyt se sai uuden uljaan tehtävän.

Lasityöt eivät ole kyllä olleet suosikkejani. Millimetrintarkka puuha on mulle aina vaikeaa, siksi pitäydyin suorissa linjoissa ja helpossa mallissa. Silti hiontavaiheeseen kului useita tunteja. Aina oli milli jossain liikaa tai lopulta liian vähän. Jotain olin sentään viime kerrasta oppinut - tinasaumoista tuli paljon siistimpiä.

Lopputulos on onnistunut, neliö siitä tuli.  Se kelpuutettiin myös seinälle. Nyt toivotaan, että se kestää lastenhuoneen riehumisetkin.

 
Toisena pikatyönä suunnittelin ja toteutin kirkkaan epäsymmetrisen lasitähden. Joulutähti ikkunaan. Yllättävän hauska.


Ensipakkasten uhmaajat

Esikko

Tarhasyysvuokko

Ennen ensimmäisiä pakkasia lokakuun lopulla kaksi kukkaa ehti vielä avata myöhäiset nuppunsa. Esikko päätti kukkia toistamiseen saman kesän aikana. Tahtia ei haitannut, vaikka kotilot olivat syöneet lehdet aivan reikäisiksi, kuten kuvasta näkyy.

Kesällä uutena taimena istutettu syysvuokko asettui penkkiin ja päätti ryhtyä kukkimaan vasta lokakuussa. Saa nähdä onko ensi vuonna jo vähän varhaisempi. Nyt yksinäinen kukka muiden lakastuvien seassa oli säälittävä näky.