Mieleinen juhlakolttu

Minulla ja tyttärelläni on ollut viimeisen vuoden aikana pulma. Emme ole löytäneet yhteisymmärrystä siitä, kuinka juhlatilaisuuksiin pukeudutaan. Kaapissa on vino pino minun ostamia (minun mielestä) ihania mekkoja, muutama tosi kiva hame ja erilaisia sukkahousuja. Ne kaikki ovat olleet jokseenkin käyttämättömiä. Tyttärelläni on erikoinen dilemma - halu olla samanlainen kuin muut, mutta silti erilainen ja omanlainen. Vai liekö sittenkään kovin harvinainen dilemma? Mutta selväksi on tullut, että tytär hakee tyyliään ja kasvaa ulos prinsessamekoista. "Ei mitään hienosteluvaatteita." "Ei vaaleanpunaista." "Ei röyhelöitä." Siinäpä haasteita vaatehankintoihin, mutta ehkä tämä alkaa jo sujua. Ehkä hän pitääkin siitä, millaisia vaatteita minäkin tykkään käyttää.

Syksyllä näimme kivan neuletunikan ja tyttärenikin innostui mallista kuvan perusteella. Päätin kokeilla tikulla jäätä ja neuloa hänelle pitkästä aikaa jotain sukkaa suurempaa. Malli tähän tyylikkään simppeliin tunikaan löytyi Suuri Käsityö lehdestä (11-12/2009). Tietenkään en käyttänyt ohjeessa mainittua lankaa, enkä edes sen kaltaista, vaan sovelsin silmukkamääriä käsialani mukaan Novitan Miami-langalle. Vähän reilu siitä tuli, kuten kuvasta näkyy. Mutta onhan sitten kasvunvaraa. Kukkanen on virkattu kaksinkertaisella langalla, toisena lankana oli Novitan pörröinen Rose.

Ja ihme tapahtui! Tämä kolttu on nyt käynyt jo kaksissa juhlissa ja kaveritkin ovat sitä kehuneet. Ehkä uskallan tehdä joskus jotain muutakin, jos tytär itse valitsee mallin. Itsekin tuollaista pitäisin.