Loppukesän kukat - kuvamuistoja vain

Malva

Niin on kesä kääntynyt syksyyn ja vain muutamat puutarhan kukat ovat enää kukassa. Väriloistonsa ovat lokakuulle asti säilyttäneet runsaat kärhöt, hurjaan vuosikasvuun yltäneet Mustialan hortensiat sekä syysmaksaruohot (joista muuten puuttuu kuva).

Syksyn pimeänä iltana on kyllä kiva katsella näitä kuvia ja muistella kaunista kesää, joka olisi saanut olla hieman kuivempi...

Kaunein lijani

Värililjoja - punaisena

keltaisena

ja valkoisena En muista tyyppejä :)

Tarha-alpi

Toinen viheliäs pihanvaltaaja - vuohenkello

Viheliäs penkinvaltaaja eli syysasteri

Kuunlijat jäivät kituliaiksi.

Jaloangervoja

Syysleimuja

Kärhöt aloittelevat kukintaa, joka jatkuu lokakuulla.

Päivänlilja

Tiikerililja

Ritarinkannus

Punahattu

Mustilanhortensia, se suurempi.

Niin on pihan kukat kuvattu ja muistoihin näin liitetty. Laskujen mukaan pihassani kukkii n. 50 monivuotista kukkaa tai pensasta. Muutama silti vielä mahtuisi, erityisesti keskikesän kukkijoita voisi olla lisää.

Kesäkuun kukat

Hempeät akileijat

Kolea ja kostea kesä on ollut armollinen kukkien kastelijalle. Kesäkuussa ei satanut ihan niin paljon kuin nyt heinäkuussa, joten kukkapenkkejä kosteus ei ehtinyt häiritä. Hienosti kukkivat, monet vanhat tuttavuudet ja uudet ihanuudet.

Perennoiden sielunelämä alkaa aukenemaan minulle neljän kesän omakohtaisen mönkimisen jälkeen. Haastavinta on kyllä kitkeä ja kaitsea runsaasti leviäviä kasveja. Erityisen ikäväksi olen havainnut syysasterin, joka oli ehtinyt levitä kahdessa penkissä ja syödä elintilaa muilta. Akileija leviää maltillisesti, kun muistaa katkoa kukkavarret. Akileijan kauniit lehdet peittävät penkkiä kukkimisen jälkeen ja varjostavat muita kasveja.

Pitkämielisyyskin tässä puuhassa kasvaa, kun pitää odottaa usein vuosien yli, että joku taimi saa sille suunnitellun koon ja paikan kukkapenkissään. Esimerkiksi päivänliljan kukkimista olen odottanut nyt kolme kesää - viimein seuraan kahden kukkavarren avaavan kukkansa!

Arovuokko

Valkoisen syreenin runsas kukinta.

Kaunis villikkokasvi illakko.

Mirrinminttu

Ukkolaukka

Unikot ovat levinneet komeasti villiviinin katveessa.

Ihanainen alppiruusu Marketta teki 8 kukintoa!

Sammalleimu

Karunkaunis raunioyrtti leviää ja kukkii roska-aitauksen takana jo toista kesää.

Kohta lomalle

Viimeistä viikkoa töissä ennen kesälomaa. Nice.

Tänään oli mukavaa saada kirje Näpsästä. Minulle on jälleen paikka omassa ryhmässä eli KeA ryhmässä! Mukavaa palata vuoden tauon jälkeen syksyllä remmiin ja katsoa, ketä tuttuja ryhmästä vielä löytyy.

Tuntuu mukavan kutkuttavalta palata puuhailuiden pariin vuoden tauon jälkeen. Lasitöitä on luvassa ensimmäisessä pajassa. Pitäisi siis jo laittaa suunnitteluhyrrä pyörimään ja tehdä sopivia hankintoja kesän mittaan. Lasityöt eivät olekaan niitä tutuimpia. Tekniikassa korostuivat tarkkuus ja sinnikkyys. Ehkä eivät juuri niitä minun vahvuusalueita, mutta mielenkiintoista silti.

Tiffany-töiden perinteiset mallit ovat vaan usien jotenkin tylsiä. Viimeksi suunnittelin ja toteutuin oman työn, missä tulikin sitten esiin pieniä pulmia, joita ei ehkä valmiissa mallissa olisi ollut. Täytyy tutkailla malleja eri lähteistä jo hyvissä ajoin. Ehkäpä aloitan tänään.

Toukokuun kukat

Käsityöt perinteisessä mielessä jäävät minulta usein kesäksi tauolle, kun siirryn kyykkimään ja pyllistelemään puutarhaan kukkapenkkien ääreen. Ajattelin koota tänä kesänä kuvat kaikista pihani kukista tänne blogiin. Talven tuiverruksessa on sitten kiva muistella, mitä hankien alle kätkeytyykään.

Kuvista puuttuvat ensimmäisinä kukkineet sinivuokot ja krookukset sekä voikukat :) 

Keltavuohenjuuri

Narsissit

Tulppaanit

Särkynyt sydän pullistumassa

Orvokki

Lemmikki

Pikkutalvio

Esikot

Herttavuorenkilpi

Helmililja

Kullero ja keltavuokot

Kotkansiipi

Valkovuokot, skillat ja joku keltainen "nimetön"

Legot aisoihin

Legojen säilytys muovilaatikossa tuli tiensä päähän. Laatikon laidat eivät enää riittäneet legokasalle. Kotikodissani on ollut jo n. 30 vuoden ajan legot säilössä ja käytössä kangaspussissa. Se on ollut todella toimiva ratkaisu! Erityisen hyvää on se, että legot voi levittää laajalle alueelle ja etsiä mieleisiään palasia ilman kaivuupuuhia. Sitten rakennusprojektien jälkeen legot on helppo kerätä jälleen kankaan päälle ja vetäistä pussiin.

Nyt on viimein meilläkin legopussi. Ihme etten ole aikaisemmin saanut aikaiseksi. Tekemiseen meni n. 30 min kankaan, nyörien ja ompelukoneiden etsimiset sekä säätämiset mukaanluettuna. Kangas oli vahvaa puuvillaa, jonka olen joskus Näpsässä värjännyt. Koko oli n. 120 x 150 cm, josta leikkasin soikean kappaleen, ompelin nyörikujan ja pujotin vahvat nyörit. Katsotaan miten tämä riittää käytössä ja auttaako yhtään legokasan suitsimisessa.

Mieleinen juhlakolttu

Minulla ja tyttärelläni on ollut viimeisen vuoden aikana pulma. Emme ole löytäneet yhteisymmärrystä siitä, kuinka juhlatilaisuuksiin pukeudutaan. Kaapissa on vino pino minun ostamia (minun mielestä) ihania mekkoja, muutama tosi kiva hame ja erilaisia sukkahousuja. Ne kaikki ovat olleet jokseenkin käyttämättömiä. Tyttärelläni on erikoinen dilemma - halu olla samanlainen kuin muut, mutta silti erilainen ja omanlainen. Vai liekö sittenkään kovin harvinainen dilemma? Mutta selväksi on tullut, että tytär hakee tyyliään ja kasvaa ulos prinsessamekoista. "Ei mitään hienosteluvaatteita." "Ei vaaleanpunaista." "Ei röyhelöitä." Siinäpä haasteita vaatehankintoihin, mutta ehkä tämä alkaa jo sujua. Ehkä hän pitääkin siitä, millaisia vaatteita minäkin tykkään käyttää.

Syksyllä näimme kivan neuletunikan ja tyttärenikin innostui mallista kuvan perusteella. Päätin kokeilla tikulla jäätä ja neuloa hänelle pitkästä aikaa jotain sukkaa suurempaa. Malli tähän tyylikkään simppeliin tunikaan löytyi Suuri Käsityö lehdestä (11-12/2009). Tietenkään en käyttänyt ohjeessa mainittua lankaa, enkä edes sen kaltaista, vaan sovelsin silmukkamääriä käsialani mukaan Novitan Miami-langalle. Vähän reilu siitä tuli, kuten kuvasta näkyy. Mutta onhan sitten kasvunvaraa. Kukkanen on virkattu kaksinkertaisella langalla, toisena lankana oli Novitan pörröinen Rose.

Ja ihme tapahtui! Tämä kolttu on nyt käynyt jo kaksissa juhlissa ja kaveritkin ovat sitä kehuneet. Ehkä uskallan tehdä joskus jotain muutakin, jos tytär itse valitsee mallin. Itsekin tuollaista pitäisin.

Iloista ja rauhallista joulunaikaa!

Joulu on tullut,
joulu on tullut!
Salaisuuksien aika.
Ystävysten ympärille
tehdään joulutaika.

Joulu on tullut,
joulu on tullut!
Leikkiä tahtoisin jatkaa.
Laulullani lämmitellä
sydämien matkaa.

- Hannele Huovi

Joulun aika on viimein tullut! On aika hengähtää hetkeksi uutta tohinaa ja arkea täynnä olleen syksyn jälkeen. Meidän perheelle syksy oli uusien aloitusten aikaa. Uusia aloituksia oli meillä kaikilla - koulun aloitus, päivähoitoon meno, töihin paluu ja uuden työn aloitus. Kaikki aloitukset ovat olleet mukavia ja arki on asettunut aloilleen itse kullakin.

Tätä kirjoittaessani perheen pienin on näppynaamaisena vesirokkopotilaana. Isompi sairasti taudin kuun alussa. Ikävä tauti, mutta tämän jälkeen voimme sanoa, että sairastettu on.

Terveyttä ja menestystä uuteen vuoteen, ystävät!

ps. Kuvassa olevat ihastuttavat pörröhatut ovat Tintun hattumallistosta viime talvelta. Koot kovin suuria - ruskea tilattiin pienemmälle ja sitä piti neiti, sininen tilattiin neidille ja sitä pidin minä. :)