Alku eli ensimmäinen vuosi Näpsässä

Into käsillä tekemiseen polttelee. Kotona itsekseen on vaikea tutustua uusiin tekniikoihin - puuttuu sekä taito että välineet. Tämän vuoksi aloitin vuonna 2003 uuden harrastuksen ja lähdin mukaan Näpsä-käsityökouluun. Siitä on muodostunut vuosien varrella oma rakas harrastus, joka rajaa sopivasti omaa aikaa keskellä viikkoa ja tarjoaa hienon mahdollisuuden uppoutua erilaisten käsitöiden maailmaan.

Äitini on monipuolinen ompelija, joka on vaatettanut minua pitkälle nuoruuteen asti. Isäni olen aina nähnyt rakentavan jotakin niin taloja, mökkejä, laitureita, sänkyjä jne. Mummoni on mestarinyplääjä, joka myös kutoi kangaspuillaan niin mattoja kuin muita tekstiilejä ja kokeili elämänsä varrella monia erilaisia käsityötekniikoita. Pappani oli taidokas puutöissä mm. sorvauksessa ja hän viimeisteli työnsä aina huolella. Nauroimmekin joskus, että tämä on papan tekemä, kun se on ainakin kolmeen kertaan lakattu. Olen siis aina nähnyt ympärilläni käsillä tekeviä ihmisiä ja saanut heiltä paljon esimerkkejä ja opastusta omiin kokeiluihini. Olen kasvanut käsillä tekemisen kulttuuriin.

Lukion jälkeen ammatinvalintaa pohdiskellessani, olin selkeästi kahden vaiheilla. Harkitsin käsityöammattia ja hainkin erilaisiin alan kouluihin. Wetterhoffin vaatetussuunnittelun koulutukseen Hämeen ammattikorkeakouluun pääsin sisään ja olin opintoja aloittamassakin, kunnes sain tietää päässeeni myös toisaalle. Silloin tein valinnan - käsityöt ja taiteet olkoot harrastukseni, ei työni.

Näpsä on tarjonnut mainion paikan oppia taitavien opettajien johdolla ja hyviä materiaaleja sekä työvälineitä käyttämällä. Positiivista on aina ollut myös oman aikuisryhmän kannustus ja tuki. Omassa tutussa ryhmässä saat uppoutua halutessasi omaan projektiisi tai tehdä omaa työtä rinta rinnan muiden kanssa neuvoja, vinkkejä ja inspiraatiota saaden. Mielestäni aiku-ryhmissä on mukavaa yhteistä huumoria, jonka avulla kestämme luovaa tuskaa, jota töiden suunnitteluun ja ideointiin joskus liittyy ja otamme vastaan pettymyksiä, kun joku työ omasta mielestämme epäonnistuu.

Tässä portfoliossa esittelen vuosina 2003-2011 valmistuneista Näpsä-käsitöitä. Alussa esittelen erilaisia, eri materiaaleista ja eri tekniikoilla valmistettuja tuotteita sekä aikaansaannoksia. Kuvaan myös muutaman keskeneräisen työn. Blogissa on tarkemmat kuvaukset keramiikasta, tilkkutöistä ja huovutuksesta, koska olen näillä tekniikoilla tehnyt eniten tuotteita sekä kokenut pääseväni niissä hieman syvemmälle ja kehittänyt omaa tekemistäni. Lopussa muistelen muutamia käymiäni näyttelyjä ja luentoja sekä arvioin muutamin sanoin portfoliota ja sen tekemistä.

Nahkalaukku

Tämä pieni nahkalaukku oli ensimmäinen työ, jonka Näpsässä valmistin. Pajassa valmistettiin erilaisia tuotteita mm. laukkuja, kukkaroita, kirjankansia ja penaaleja parkkinahkasta käsin ommellen. Suunnittelin laukun mallin erään vanhan laukun pohjalta ja tein nahan leikkausta varten paperista kaavat, joiden muotoa testasin myös teippaamalla ne yhteen. Laukku on koottu käsin jännelangalla ompelemalla. Pakotin laukkuni kuviot kuvioraudoilla lyömällä. Jätin laukun nahan väriseksi ja käsittelin sen ainoastaan mehiläisvahalla. Vuosien varrella laukun väri on tummunut luonnollisesti. Kiinnitykseksi askartelin nahkaisen soljen.

Kankaanvärjäys

Ensimmäisenä vuonna pääsin oikein värjäyksen peruskurssille, jossa tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa värjätty ja mahdollisesti painokuvioitu vaatetuskangas. Tutustuimme Johannes Ittenin värioppiin ja hänen luomaan 12 puhtaan värin väriympyrään. Opettelimme värien sekoittamista sekä teimme värjäyskokeiluja. Seuraavaa ompelupajaa varten värjäsimme kangasta oman värisekoituksemme mukaisesti lähinnä jätesäkissä värjäämällä. Tällöin jätesäkkiin kaadettiin kankaan päälle sekoitetut väriliemet, leivottiin pussia, jotta väri sekoittuisi ja imeytyisi kankaaseen tasaisesti, ja laitettiin suljettu pussi lämpimään paikkaan n. vuorokaudeksi. 

Värjäys on tarkkaa puuhaa - millilitramitoille ja grammapuntareille oli käyttöä, kun etsimme oikeaa sekoitussuhdettä värilientä varten. Tarkat työvaiheet ja ohjeet olivat tarpeen, kun puuhasimme kukin oman kankaamme kanssa. Edelleenkin tunnen olevani värjäyksessä melko hukassa ja joudun turvautumaan ohjeisiin ja opettajien opastukseen.

Värjäsin ison vaaleansinisen kankaan, josta osaan tein myös ruskeita tupsumaisia monotypioita. Eli tein tupsut ensin pensselillä muovikalvolle, jonka painoin sitten kankaalle. Näin kuvio siirtyi muovista kankaalle, jonka jälkeen tein jälleen uudet kuviot jne.

Jakku itsevärjätystä kankaasta

Ensimmäisen vuoden viimeisessä pajassa otettiin materiaalina käyttöön edellisessä pajassa värjätty kangas. Ompelupajassa oli lähtökohtana 1700 ja 1800-lukujen kansanomaiset vaatteet: jakut, liivit ja mekot. Otimme vaikutteita erilaisista kansanomaisista vaatteista ja suunnittelimme oman mallimme. Itse tein melko modernin jakun, johon tein kaavat yhdestä paljon käytetystä jakustani. Jakussa on farkkutakkimaisia vaikutteita, mikä johtunee osittain myös kankaan värityksestä. Käytin jakkuun ainoastaan värjättyä osaa kankaasta, painokuvin koristeltu kangas odottelee edelleen käyttökohdettaan. Vetoketjukiinnitys ja pieni pystykaulus tuovat jakkuun oman ilmeensä.

Tämä paja oli minulle periaatteessa hyvin tuttua, koska olen ommellut nuorempana paljon vaatteita kaavojen mukaan ja paljon myös ilman, eli leikannut kangasta esim. vanhojen housujen mukaan. Teknisesti ompelu on tuttua ja tunnen sitä osaavanikin, mutta se ei ole oikein mielenlaadulleni sopivaa. Olen liian suurpiirteinen, en jaksa välttämättä ottaa tarkkoja mittoja, sovittaa kaavoja, tehdä välisilityksiä ja sovituksia tai kiinnittää osia ensin parsimalla, jotta ne saisi siististi kiinni. Tämän jakun koitin tehdä viimeisen päälle ja hyvähän siitä sitten tulikin.