Onnistuneita töitä eri tekniikoin

Saami-teema: Lapinlakki, risku ja tinalankatyöt

Syksyllä 2007 aloitimme Näpsä-vuoden teemana saamelaiskäsityöt. Kaikki ryhmät tutustuivat saamelaisiin käsityöperinteisiin ja toteuttivat eri tekniikoilla omia tuotteita. Meidän aikuisten ryhmät tekivät pajoissa erilaisia tekstiilitöitä esim. lapinlakkeja, luhkia, lapasia tai sukkia, nahkatöitä esim. pieniä pussukoita, hopealankapunontoja mm. rannekkeita tai koristeita asusteisiin sekä metallitöitä mm. riskuja.

Tein tyttärelleni oman lapinlakin verkakankaasta, jonka ensin värjäsin heikkohappoväreillä. Oikean lämpimän punaisen sävyn etsiminen oli taas oma projektinsa ja testitilkkuja tuli tehtyä. Otin lapinlakin kaavan saamelaiskäsitöitä esittelevästä kirjasta ja kävin ostamassa kirjavia koristenauhoja ja vuorikankaaksi vuorisilkkiä.

Olin aina luullut, että koristenauhoilla oli tarkkoja merkityksiä saamelaisille, mutta pajan aikana Näpsässä vieraillut saamelainen tekstiilitaiteilija Seija Ranttila kertoi luennollaan, ettei yksittäisillä nauhoilla ollut tarkkoja kulttuurisia merkityksiä. Nauhoja oli käyty hankkimassa aikoinaan mm. Norjan rannikkokaupungeista, joissa erilaiset kauppalaivat vierailivat. Mitä enemmän lakissa oli nauhoja, sen varakkaampana saatettiin perhettä pitää. Siksak-kuvioiset nauhat olivat suosittuja ja niiden sanottiin kuvaavan revontulia.

Punainen naisen lapinlakki ja sininen/musta miesten neljäntuulen lakki ovat osa saamenpukua, joissa riittää erilaisia yksityiskohtia ja kauniita koristeluja ja tyylikkäitä rakenteita. Eri alueiden kansanpuvut erottuvat väritykseltään, koristuksiltaan ja muodoiltaankin. Värien, koristeiden ja korujen käyttö vaihteli eri alueiden saamelaisten kesken ja joillain suvuilla saattoi olla omia perinteitä niiden käytössä. Yksityiskohdista saamenpukujen tuntijat voivat nähdä mahdollisesti myös kantajansa aseman tai siviilisäädyn. Ennen pukua pidettiin arkenakin, mutta nykyisin puku on selkeämmin juhla- ja edustuskäytössä.

Saamelaiseen naistenpukuun kuuluu olennaisena osana risku-koru. Riskussa on tyypillisesti pieniä pyöreitä koveria ja kuperia iloisesti kiliseviä ja liikkuvia osia, joita kutsutaan laukkasiksi. Mitä enemmän risku kilisee, sitä parempi. Kuvassa näkyvään omaan risku-koruunikin kiinnitin pieniä laukkasia reunaan porattuihin reikiin. Ajan kuluessa irrotin ne, koska ne eivät oikein pysyneet kiinni, takertuivat kiinni vaatteisiin sekä kilisivät omaan korvaani liiaksi.

Tämä risku on ainoa metallityö, jonka olen Näpsässä tehnyt. Se on toteutettu pronssilevystä takomalla, sahaamalla ja poraamalla. Keskelle on juotettu pyöreä luonnonkivi. Juotos on patinoitu, jotta se istuu paremmin pronssin kylkeen.

Tyypillisiä ja perinteikkäitä saamelaiskäsitöitä ovat myös erilaiset tinalankapunonnat ja -kirjonnat. Rannekorut on punottu nahkanauhan ympärille, päihin on ommeltu nahkapalat ja tehty pieni napinläpi kiinnitysnapille. Tinalangalla kirjaillut asusteet ja laukut, joita ryhmässämme toteutettiin, olivat myös todella viehättäviä.

Riskun työstämisen jälkeen minulle jäi hieman aikaa, joten halusin tutustua pronssisen muinaisketjun tekemiseen. Ketjupajoihin en ole vielä Näpsän aikana päässyt, mutta pieni kipinä jäi. Tulos on kaunista, tekeminen hidasta ja näppivoimia vaativaa.


Koristemaalaus

Korsistemaalauspajassa koristelimme perinteisin kukka- ja kasvikuvin erilaisia tuotteita. Itse tein muutaman juuriharjan, kukkaruukun sekä huussikyltin. Otimme koristeluihin mallia sekä erilaisista koristemaalauskirjoista että kasvikuvista. Ensin teimme pohjamaalauksen, jonka päälle tehtiin koristelut ja viimeisteltiin työ lakkapinnalla, jotta siihen saatiin parempi (veden)kestävyys.

Tämä paja oli hauskaa piiperrystä ja itselleni mieleistä, koska muistan tehneeni tällaisia kukkamaalauksia nuorempana oljyvärimaalausharrastajana. Kasveihin saatiin kolmiulotteista tuntua, kun ne maalattiin kerroksittain ja käytettiin voimakkaita varjostuksia sekä korostettiin valokohtia. Erityisen tyytyväinen olin pajassa tekemääni vaaleansiniseen kukkaruukkuun, johon maalasin ruiskaunokkeja. Tämä ruukku on valitettavasti hajonnut ja heitetty pois, eikä kuvaa tietenkään ole tallella. :(



Lasipaja: Tiffany- ja sulatuslasityöt

Tiffany-lasityöt eivät koskaan ole minua juuri viehättäneet, joten niiden tekeminen itse ei myöskään tuntunut aluksi ollenkaan kiinnostavalta. Mutta tämähän Näpsässä on juuri yksi sen parhaimmista puolista - joudut tekemään myös sellaista, josta et ole niin kiinnostunut ja jota et osaa. Ja kuten niin usein aiemminkin, itse materiaali ja sen käsittely alkaa viehättää, kun siihen tutustuu. Erilaiset lasipinnat ja eriväriset lasit alkoivat hurmata ja lasikaupassa oli runsauden pulaa, kun piti valita laseja omaan työhön.

Tein itse suunnitelemani pienen tiffanylasityön ikkunaan. Suunnittelemani malli osoittautui haastavaksi. Oli vaikeaa leikata ja hioa lasista juuri oikean kokoisia ja mallisia paloja sekä saada ne juotettua kauniisti neliön muotoon ja raamien sisään. Hionta oli kovaa hommaa! 

Sen verran tiffanystä innostuin, että väkersin vielä muutamia lasienkeleitä sekä joitain koruja.

Sulatuslasien tekeminen oli hauskaa ja kokeellista. Sulatin muutamia lautasia venytystekniikalla, joulukoristeita reliefisulatuksina sekä pieniä koruja erilaisista jämäpaloista. Tuntui, että tässä asiassa pääsin vauhtiin vasta pajan lopulla. Uutta pajaa siis odotellessa...

Kasvivärjäys

 

Syksyn kasvivärjäyspajan aloitimme jo kesällä, kun tehtävänämme oli kerätä luonnosta kasveja, puunkuorta, sieniä tai marjoja värjäysaineiksi. Itse keräsin saniaisia sekä kuusen kuorta. Oli mielenkiintoista tutustua ryhmäläisten keräämiin kasveihin ja jännittää yhdessä porukalla, millaisia värejä saamme niistä irti. Tämä oli yksi yllätyksellisimmistä ja jännittävimmistä pajoista Näpsässä.

Etenimme värjäyksissä seuraavasti:

• valitsimme värjättävän Pirkka-langan, jonka oma väri vaikutti lopputulokseen,
• puretimme eli esikäsittelimme langat (muistaakseni alunalla ja viinikivellä), jotta väri tarttuu ja kiinnittyy niihin paremmin,
• liotimme kuivattuja kasveja ja keitimme niistä väriliemen,
• värjäsimme langat väriliemessä
• ja lopuksi ihmettelimme lopputulosta!

Yllätyksellisyyttä riitti, koska lähes kaikista kasveista odotimme saavamme erilaisia haaleita keltaisen, ruskean ja vihreän sävyjä. Välillä jokin väri yllätti kirkkaudellaan - ihmettelimme esimerkiksi Pirkkalasta kerätyn pajunlehden lähes omenanvihreää lopputulosta ja vertasimme sitä tamperelaisen pajun haaleaan vihreää. Opimme pajan aikana, että lopputulokseen vaikuttavat monet asiat mm. kasvivalinta, langan oma väri, liemen vahvuus eli kuinka paljon kasveista on saatu irti väriainesta sekä myös kasvin osan keruuaika tai paikka. Alkukesästä kerätyistä lehdistä irtosi esim. helpommin kirkkaita sävyjä, kuin loppukesästä kerätyistä.

Itse värjäsin saniaisella vaaleaa Pirkka-lankaa sekä kuusen kuorella vaaleaa ja harmaata Pirkka-lankaa. Saniaisesta ja kuusen kuoresta tuli hyvin samankaltaisia haaleita vaaleankeltaisia sävyjä, saniaisesta vaaleampaa kuin kuoresta. Harmaa lanka sai hieman vihertävän sävyn. Kuvassa on langoilla neulottu lapsen villahaalari, jossa näkyy raidoissa kaikki nämä kolme väriä. Kokosimme lopulta kaikista ryhmässä värjätyistä kokeiluista värikartan, jonka voi nähdä kuvassa. Väriläiskinä tässä värikartassa ovat pinkit kokenillilla värjätyt langat. Kokenilli on kuivattuja kilpikirvoja, joista irtoaa karmiininpunaista väriä. Myös aronian marjoista irtosi hentoa lilan sävyä, mutta tämän sanottiin haalistuvan helposti valon vaikutuksesta.

Kun langat likosivat puretus- tai väriliemissä, meillä oli aikaa tehdä pieniä puhdetöitä. Teimme mm. kuvassa näkyviä lankanappeja, neuloimme omia projekteja, tuunasimme villavaatteista uusia asusteita sekä kokeilimme haarukkavirkkausta.

Batiikki

 

Batiikkia valoa vasten

Loppuvuodesta 2008 oli vuorossa jälleen värjäystä. Tutustuimme erilaisiin reservimenetelmiin, joissa osia kankaasta suojataan ennen värjäystä. Suojaus estää värin tarttumisen suojattuun kohtaan eli reservoi sen. Tunnetuimpia reservointitapoja ovat erilaisten taikinoiden ja vahojen sekä solmujen ja sidontojen käyttö. Vahareservointia kutsutaan batiikiksi. Batiikissa vahaa levitetään kankaalle siveltimellä tai tjanting-kannulla. Siveltimellä voi vahata helposti laajempia alueita ja erikokoisilla tjanting-kannuilla kuumaa vahaa voi valuttaa ohuesti ja tehdä erilaisia kuviointeja.

Toteutin pajassa tyttäreni ritarileikkien innoittamana vaakunakilven. Tein tarkan suunnitelman vahaus- ja värjäysprosessia varten paperille. Kaiken kaikkiaan vahasin ja värjäsin kangasta viisi kertaa (molemmin puolin) sekä lopuksi maalasin pintaan kuvioita. Aloitin vaaleimmista väripinnoista eli valkoisesta, jatkoin keltaisiin ja oransseihin, sitten ruskeisiin sekä lopuksi harmaanmustaan. Ensimmäisenä vahasin kohdat, jotka jäisivät valkoisiksi, kankaan värisiksi. Tämän jälkeen värjäsin keltaiset kohdat kankaasta siveltimellä. Tämän jälkeen vahasin keltaiseksi jäävät pinnat ja jatkoin värjäystä oranssisista alueista ja jatkoin näin suunnitelmani mukaan. 

Viimeisenä värjäsin koko kankaan upottamalla sen mustanharmaaseen väriliemeen. Viimeinen värjäyskerta oli riski, koska liian heikko vahakerros ei estä mustaa väriä värjäämästä kangasta. Osittain riski toteutui, eli monet oranssit väripinnat sekoittuivat mustan kanssa ja vaakunan alaosan kuviorajat häipyivät. Silti vaakunasta tuli mielenkiintoinen ja varsin hauska esimerkki batiikkityöstä. Varsinkin yläreunan keltaisissa osissa näkyy hienoja vahan murtumisestä jääneitä värjäymiä, jotka ovat batiikille ominaisia.

Makrameepunottu kassi

Punontapajassa keväällä 2005 teimme paperinarusta kevyen kesäkassin. Kassi punottiin makramee-tekniikalla. Kassiosassa on käytetty toistuvaa kaksoistasosolmua. Naruja oikein kuljettamalla, kassiin muodostuu solmeilulla kauniita kukka-ympyräkuvioita. Kassin reunanauha ja olkahihnat on myös solmeiltu kaksoistasosolmulla niin, että solmun sisään jää paperinaruja, jotka tekevät niistä tukevammat ja kestävämmät.

Kireämpiä ja löysempia kaksoistasosolmuja.

Kassia oli oikein mukava tehdä ja se valmistui melko nopeasti. Käytettävyys on sitten ollutkin pieni ongelma. En ole ollut sellaista lähtöä, että olisivat tavarat pysyneet sisällä, joten on jäänyt käyttämättömäksi. Suunnitelmissa on kiinnittää sisäpuolelle kankainen vuori, ehkä täksi kesäksi :)


Metallilankapunonta

Tämän portfolion valmistuessa teen juuri parasta aikaa metallilankapunontaa. Tämä laji vaatii kolmiulotteista hahmotuskykyä, näppivoimia ja -näppäryyttä. Tutustumme pajassa slovakialaisiin ja ruotsalaisiin rautalankapunonta ja -taivutusperinteisiin ja valmistamme erilaisia koreja, lautasia, naulakoita, pannunalusia, roikottimia jne. Aloitimme työt peruskorista, jonka kokoa ja korkeutta voi säädellä työn edetessä. Kuvassa ensimmäinen muotopuoli kori, joka näyttää kyllä tästä kuvakulmasta oikein hyvälle.

Korin reunaan on tehty pikkusydämiä, eli rautalankaa on veivattu ensin spiraalille ja sitten väännelty sopivasti, jotta saadaan toistuvaa kaunista sydämellistä kuviota. Tämä osa työstä on erittäin vaikeä selittää, se pitää nähdä ja tehdä itse. Joku pajassa sanoikin, että älä ajattele minne olet kääntämässä ja miten, vaan tee, sieltä se tulee. Tämä pitää kyllä paikkansa, aivot käyvät ajoittain ylikierroksilla, kun yrittää hahmottaa silmillä ja ymmärtää aivoilla, miten tämä nyt pitää mennä.