perjantai 25. helmikuuta 2011

Tilkkutyöt

Vauvan peitto



Ensimmäiseen tilkkutyöpajaan osallistuin vuonna 2006. Tuolloin hyppäsin ennakkoluulojeni vastaisesti valinnaiseen tilkkutyöpajaan. Olin aina ajatellut, etteivät tilkkutyöt ole minua varten. Olen liian suurpiirteinen, jotta voisin saada tarkat ompelukset onnistumaan. Pajassa kävimme aluksi hyvin läpi tilkkutöiden perusasioita: erilaisia mallikertoja eli blokkimalleja, pikablokkien ompelua, värisuunnittelua, tilkkujen leikkaamista, ompelua sekä tilkkutöiden viimeistelyä. Päätin siis ottaa haasteen vastaan ja lähdin suunnittelemaan tyttärelleni päiväpeittoa taaperosänkyyn.


Alkuperäinen suunnitelmaluonnokseni oli kunnianhimoinen. Suunnittelin keskelle kuusi erilaista applikointikuviota, jotka kuitenkin vähenivät työn edetessä kolmeen, koska sain peiton keskustasta näin paremmin muodossaan pysyvän ja kuvioista tarpeeksi suuria. Myös crazyblokit kulmissa muuttuivat työn edetessä, kun löysin kulmiin sopivan aurinkoa muistuttavan blokin. Peitosta tuli myös suunniteltua pidempi, kun lisäsin siihen tilkkukuvioiden jatkoksi taustakankaan väriset jatkopalat. Näin peitto saatiin taitettua paremmin patjan päihin.

Peiton värisuunnitelma lähti liikkeelle tyttäreni huoneen perusväreistä keltaisesta ja punaisesta. Kankaita löysin sekä omasta tilkkuvakasta että sain ystäväni lahjoituksena. Taustakankaan ostin uutena. Punaisia reunablokkeja varten värjäsin myös pienen kangaspalan itse mikrovärjäyksenä.

Peiton reunoja kiertäviä blokkeja tarvittiin yhteensä 20 + kulmablokit 4 kpl. Halusin tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti toteutettavia blokkeja, joten päädyin raitablokkeihin, joita pystyi tekemään sarjatyönä. Ompelin pitkiä kangassuikaleita yhteen ja tästä pitkästä palasta leikkasin sopivan kokoisia neliöitä. Raitablokkeja tuli kelta-vihersävyisiä sekä punasävyisiä vuorotellen raidat eri suuntiin. Kulmiin tein aurinkoa muistuttavat viuhkamaiset blokit. Ne olivat haastavia ommella - neliön muotoa oli vaikea saada pysymään vinojen ommelten vuoksi.

Varsinaisen ilmeensä peitto sai kankaasta tehdyillä applikoinneilla eli päällikeompeluilla. Nalle-kuvion löysin internetistä tilkkutyösivustoilta, kaksi muuta suunnittelin ja piirsin itse. Näihin kuvioihin olin erityisen tyytyväinen, koska kiinnitin ne ilman liimakangasta ompelukoneella hyvin tiiviilla siksak-tikillä. Sain kuviot pysymään hyvin paikoillaan ja kuvioaiheet onnistuivat hyvin. Viimeistelin applikoinnit erilaisin tikkauksin ja kirjontakuvioinnein.


Patalappu


Palasin syksyllä 2010 vanhempainlomalta uuteen Näpsä-ryhmään ja vuorossa oli jälleen tilkkutyöpaja, jo kolmas Näpsän aikanani. Myönnän, että jouduin hieman työskentelyn aluksi hakemaan motivaatiota, koska olisin halunnut päästä kokeilemaan jotain uutta tekniikkaa. Uuteen ryhmään sisään pääseminenkin kesti oman aikansa, joten omaa työskentelyn tapaa, motivaatiota ja ryhmähenkeä jouduin etsiskelemään muutamia viikkoja vuoden taukoni jälkeen. Tämän etsiskelyn aikana valmistui tämä patalappu.

Sen suunnittelussa lähtökohtana oli tilkkuvakkani kankaat. Pajassahan oli tarkoituksena käyttää vanhaa, joten en lähtenyt ostamaan uusia kankaita, vaan halusin tehdä työni vanhoista tilkuista sekä vanhoista käyttökankaista. Tässä patalapussa kaikki kankaat olivat käyttämättömiä vanhoja tilkkuja. Suunnittelin patalapun yhden tilkkublokin kokoiseksi. Tässä blokki muodostui keskellä olevasta neliöstä ja siihen kulmaneliöilla ja sivun suorakaiteilla muodostetusta kehyksestä. Taustakangas oli yhtenäinen, mutta leikkasin sen kuviollisesta kankaasta, niin että patalapun takana on myös painokuvio. Taustakangas kääntyi patalapun huolitelluiksi reunoiksi.


Tein tilkkublokin keskelle liimakankaan avulla omena-applikaation, jonka viimeistelin ja samalla kiinnitin pykä- ja tikkipistoin kirjomalla. Kiinnitin patalapun tueksi tulevan villavanun päällimmäiseen kerrokseen ensin etupistoin keskellä olevan neliön rajojen mukaisesti. Lopuksi tikkasin patalapun päällikerroksen ja taustan kiinni villavanun ompelukoneella. Lopputulokseen olin varsin tyytyväinen, siitä tuli sievä. Samalla löysin innostukseni tilkkutöihin uudelleen.


Enkelipeitto
 

Tämä enkeliapplikoinnein koristeltu tilkkutyö valmistui samassa pajassa edellä esitellyn patalapun kanssa. Lähdin kerrankin tekemään työtä valmiin mallin ja ohjeiden mukaisesti, joten suunnittelutyö tämän työn osalta liittyi lähinnä kangasvalintoihin ja värien sommitteluun. Lähdin tekemään tätä työtä kummitytölleni joululahjaksi. Se voisi toimia joko vauvanuken peitteenä tai seinävaatteena. Valmiin työn koko oli n. 80 x 45 cm. Malli löytyi Gerd Merkesdalin kirjasta Lappar i rött och vitt

Tämä tilkkutyö perustui Merkesdalin suunnittelemaan pikablokki-malliin, jolla saadaan aikaiseksi kuusi erilaista tilkkublokkia, joita Merkesdal kutsuu taustablokeiksi. Ohje blokkiin löytyy YLEn sivuilta. Aluksi leikataan kuusi n. 22x22 cm kokoista neliötä erilaisista kankaista. Ne laitetaan päällekäin ja leikataan koko nippu yhdeltä reunaltaan viistosti kahtia. Kapeista palasista päällimmäinen laitetaan oman nippunsa alimmaiseksi ja palat ommellaan tämän jälkeen parinsa kanssa yhteen. Jälleen ne niputetaan ja leikataan toiselta reunaltaan viistosti, pala siirtyy alimmaiseksi ja jälleen ommellaan yhteen. Näin jatketaan, kunnes jokainen reunoista on leikattu ja ommeltu uudelleen yhteen. Itse käytin taustablokkeihin isoisäni vanhoja valkoisia puuvillanenäliinoja. Ne olivat saman värisiä, mutta niiden kudonnat ja pintakuvioinnit olivat erilaisia, mistä syntyi mielenkiintoisia valkoisia kuviollisia blokkeja.


Koristukseksi peittoon lensi lentelemään kuusi nappipäistä enkeliä, joiden siivet ja jalat kirjoin tikkipistoin. Peiton väliin tuli kuvassa näkyvä villavanu, jonka tikkasin tilkkuihin sekä taustaan niin käsin kuin ompelukoneella. Taustakankaaksi tuli hempeä kukkakangas ja peiton päiden vahvikkeeksi ompelin vanhojen lakanoiden välipitsin.

Olin tähän työhön erityisen tyytyväinen. Siinä oli sopivassa suhteessa uutta tilkkutyötekniikkaa sekä perinteistä applikointia. Peitossa saivat isoisäni vanhat nenäliinat uuden elämän. Tässä tilkkutyöpajassa ryhmämme oli erittäin tuottelias ja idearikas. Uuden elämän saivat niin vanhat keittiöpyyhkeet,  kalenteripyyhkeet, kankaiset metrokartat sekä erilaiset vinteiltä löytyneet pitsit ja tilkut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti