Keramiikkaa

Keramiikka on ollut yksi Näpsän pajasuosikeista, olenkin valinnut sen kaksi kertaa valinnaispajaksi. Olen aina rakastanut muotoilua, on se sitten savesta, muovailuvahasta, lumesta tms. Pidän saven sormituntumasta ja tuoksusta. Ja pisteeksi päälle - keramiikkapajan saa aloittaa terapeuttisesti savimöykkyä mätkimällä.

Ennen Näpsää olin tehnyt keramiikkaa peruskoulussa ja lukiossa sekä lasten- ja nuorten kuvataidekoulussa. Tuolloin työt olivat enemmän taiteellisia kokeiluja. Näpsässä haasteeksi tuli käyttöesineiden valmistus. Suunnitteluun on täytynyt keskittyä huolellisemmin, jotta on pystynyt saamaan aikaan jotakin sellaista, mitä on aikonutkin. On pitänyt opetella paljon uutta savilaaduista ja lasitteista sekä niiden soveltuvuuksista eri tarkoituksiin.

Keramiikan suurimpana haasteena koin sen pitkän työstöprosessin, jossa itse pystyi olemaan aktiivisessa roolissa vain ajoittain. Ensin työtä on työstettävä kosteana ja sopivan notkeana, työn ei saa antaa kuivua välillä. Tämän jälkeen, varsinkin suurien töiden on annettava kuivua hiljalleen, jotta ne eivät kuivu epätasaisesti ja aiheuta halkeamia. Sitten työt raakapoltetaan, jonka jälkeen on vielä mahdollisuus tehdä kuviointeja mm. erilaisilla värjäyksillä. Tämän jälkeen työt lasitetaan ja poltetaan jälleen. Jokaiseen työvaiheeseen liittyy riskejä, työ voi haljeta, osat irrota, työstäminen jää kesken tai lasitus osoittautuukin väärän väriseksi. Fysiikkaa ja kemiaa on jonkin matkaa tunnettava, jotta voi saada työnsä onnistumaan.


Käyttökeramiikkaa

Käyttökeramiikan pajassa 2003 teimme erilaista käyttökeramiikkaa käsinrakennustekniikoilla sekä erilaisia muotteja apuna käyttäen. Teimme myös kokeiluja läpivärjätyn saven käytöstä koristelussa.
Tein tässä pajassa monta erilaista astiaa ja kokeilin erilaisia kuviointi ja koristelutekniikoita, erilaisia savilaatuja sekä erilaisia lasitteita. Pajassa syntyi todellakin käyttökeramiikaa, kuten kuvista näkyy. Kaikki työt ovat olleet käytössä, osa jopa niin kovassa käytössä, että ovat rikkoutuneet matkan varrella.

Yllä näkyvä viinipullon cooleri on rakennettu perinteisesti levytekniikalla. Näpsässä pääsin ensimmäisen kerran käyttämään grafiikasta tuttua prässiä saven kaulimiseen tai mankeloimiseen oikean paksuiseksi. Tämä helpottaa huomattavasti tasalaatuisen levypinnan aikaansaamista ja myös erilaisten savikerrosten yhteenliittämistä esim. kuivoinnissa. Sivussa näkyvät vihertävän punertavat raidat on tehty niin, että eri väristä savea on ensin kaulittu tiiviisti kerroksittain. Tämän jälkeen savesta on leikattu ohut siivu, jossa näkyvät eri kerrokset. Tämä ohut siivu on sitten jälleen kaulittu prässillä kiinni levyn pintaan. Cooleri on lopuksi viimeistelty ulkopuolelta läpinäkyvällä lasitteella ja sisäpuolelta punaruskean sävyisellä lasitteella, joka näkyykin reunassa myös ulospäin.

Valkosipuleiden säilytyskippona ollut, vaaleansinisellä kirjavalla lasitteella viimeistelty astia on tehty kipsimuottia apuna käyttäen. Kartiomaisen kipsimuotin päälle on muotoiltu kaulittu savilevy. Reunat leikataan pois, jotta saadaan symmetrinen pyöreä muoto. Saven annetaan hiukan aikaa kuivua muotin päällä, jotta muoto säilyy irroituksen jälkeenkin. Lopuksi astian pohjaan on tehty savimakkarasta pohja, joka pitää astian pystyssä.

Roikkuva kynttiläalusta, jossa messinkiset rautalankaripustukset.

Suuri ruukku

Valinnaisessa keramiikkapajassa keväällä 2005 ohjelmassa oli suuren ruukun valmistus käsin rakentamalla. Ruukkuja oli tarkoitus tehdä joko ulos tai sisään erilaisiin käyttötarkoituksiin. Minä suunnittelin ruukun parvekkeelle kukkien suojaruukuksi. Tässä käytössä ruukku on ollutkin viime vuosiin asti. Nyt ruukun pohja on irronnut, koska se unohtui eräänä talvena muiden ruukkujen kanssa parvekkeelle, jäätyi ja keväällä liikuteltaessa tiputti pohjan irti. Liitos ei kestänyt tätä unohdusta :) Ruukkukehikko toimii kuitenkin kauniina koristeena uudessa puutarhassani.

Suunnittelemani laakean yläreunastaan sisäänpäin kääntyvän ruukun rakentaminen oli melko haastavaa. Rakensin ruukun pohjan päälle kapeista levyistä makkaratekniikalla. Haastavaa oli saada ruukun muoto pysymään symmetrisenä. Lopputulos oli tämän suhteen erittäin onnistunut, mistä sain myös opettajalta hyvää palautetta. Tein ruukun yläreunaan haarukalla pyyhkimällä raitakuvioinnin ja lasitin ruukun kokonaan samalla kirjavan sinisellä sävyllä. Ruukun koko toi haasteita myös lasitukseen, koska perinteinen helppo lasitus, jossa koko työ upotetaan kerran lasitteeseen, ei onnistunut. Lasitetta kaadettiin ruukun sisään, pyöriltiin ja kaadettiin pois. Ulkoreunaan lasitetta valutettiin kauhalla, mistä jäi pintaan mielenkiintoisia raitoja, kun lasitekerroksen paksuus vaikutti lasitteen lopulliseen väriin.


Laattoja

Toisessa valinnaispajassa keväällä 2009 teemana oli keramiikkalaatat. Tutustuimme aluksi keskiaikaiseen laattaperinteeseen ja kaakeliuunilaattoihin.

Tarkoituksemme oli valaa itse kipsimuotti, johon kaiverretaan kuvio, jota käytetään leimasimen tavoin ja sillä painetaan kuvioita laattoihin. Suunnittelin kolmesta laatasta koostuvan seinälle ripustettavan teoksen, jossa samaa leimasinkuviota on käytetty kaikissa laatoissa hieman eri tavoin. Savena työssä käytettiin 1480 kivitavarasavea, joka oli hyvin rouheaa ja sen pinta jäi mielenkiintoisen eläväksi. Lasitin laatat lopuksi eri värisiksi.

Kipsistä valmistettu leimasin.

Tein laattoihin valmiiksi reiät rautalankaripustusta varten. Valmiit laatat osoittautuvat hyvin painaviksi, joten kiinnitin laatat yhteen tuplarautalangalla. Olin tähän työhön erityisen tyytyväinen, koska ensimmäisen kerran keramiikkatyön aikana, koin osaavani asiaa itsenäisesti. Pystyin viemään prosessia hallitusti eteenpäin ja työ onnitui, kuten oli suunniteltukin. Eri tekniikoiden oppiminen vaatii selkeästi toistoa, jotta voi kokea omaksuneensa jotakin. Olen kokenut tämän varsinkin keramiikan ja huovutuksen kohdalla. Molemmissa materiaali, sen ominaisuuksien ja käyttäytymisen ymmärtäminen vaativat kokemuksia, toistoa ja sormituntumaa.

Kuvassa muita laattoja, joita ehdin pajan lopuksi kokeilla. Laattojen pintakuviot on painettu pehmeään saveen virkatulla pitsiliinalla. Pieni vihreä on kaulakoru, sininen pieni lautanen ja valkoisen käyttötarkoitus on vielä hakusessa. Tein myös yhden suuremman lautasen, joka toimi keittiössä öljypullojen alustana. Tämä lautanen kuitenkin meni käytössä rikki.

Kokeilin myös saven muotoilua kipsimuotin avulla. Keramiikkapajassa oli valmiita kipsimuotteja, joihin oli kaiverrettu erilaisia kuvioita. Tein seinälaatan, jonka keskustaan painelin muotin avulla kolmulotteisen lehtikuvion. Koska savi pakotetaan tässä tiiviisti muottiin eli painellaan kaiverrettuun kuvioon, nostetaan siitä hieman jäykistyneenä irti ja käännetään lopuksi ympäri, muodostuu kuvio kolmiulotteisena savipinnasta nousevaksi, toisin kuin laatoilla painamalla, jossa kuvio painetaan painaumina saveen.