Huovutusta

Seinätekstiili suomenlampaan villasta 

Ensimmäisessä huovutuspajassa vuonna 2006 oli tarkoituksena tehdä ohutta huopaa suomenlampaan villasta tai merinovillasta. Pajassa teimme myös kokeiluja kankaan ja villan yhdistämisestä sekä vapaalankahuovutuksesta. Omien kokeilujeni jälkeen päädyin tekemään ohuen seinätekstiilin suomenlampaan villasta. Värimaailmaksi valikoitui luonnonvärit vaaleasta harmaan kautta tummanruskeaan sekä muutamat punaiset yksityiskohdat. Suunnittelun lähtökohtana oli tuolloinen olohuoneen sisustus ja seinävaate suunniteltiin punaisen sohvan yläpuolelle. Kuvioaihe kuvasi laivaa. Tekstiilikuvion keskellä huovassa on reikä.

Rakensin seinätekstiilin villakuidusta kerroksittain. Työstin sitä kuplamuovien välissä hankaamalla, jotta kuidut tarttuivat toisiinsa. Tämän jälkeen jatkoin työstämistä putken ympärillä ja bambuverhoon käärittynä sekä pöydällä käsin että jaloilla lattialla pyörittämällä. Työstäminen vei aikaa, muttei läheskään niin paljon, kun kankaan ja villan yhdistäminen.

Työ oli lähes ensimmäisiksi huovutustöiksi onnistunut. Ainoastaan reunojen viimeistelemättömyys on jälkeenpäin hieman häirinnyt. Tuolloin tehdessäni ajattelin elävien reunojen kuuluvan asiaan.


Neulatun merinovillan käyttö asusteissa

Seuraavassa huovutuspajassa 2008-2009 vuodenvaihteessa teimme neulatusta merinovillalevystä erilaisia asusteita ja sisustustekstiilejä. Ohuen ja pehmeän merinovillalevyn työstäminen oli miellyttävää ja haastavaa.

Tein pajassa itselleni tumput, joiden lähtökohtana oli suuren suuri rukkasen kaava. Merinovilla kutistuu huovutuksessa n. kolmanneksen, joten tämä piti ottaa työskentelyn alussa huomioon. Neulatusta merinovillalevystä leikattiin osat kaavan mukaan ja ne ommeltiin ompelukoneella yhteen. Värjäsin omat tumppuni mustaksi kattilavärjäyksellä. Värjäyksen elävä pinta onkin hieman havaittavissa valmiissa työssä. Kuvioin neulalla tumpun reunaan siksak-kuvion vaalealla hahtuvalangalla.

Huovutuksen aluksi käytettiin paljon saippuaa, jotta huopa ei olisi tarttunut sisäpuolelta yhteen työstämisen aikana. Työskentelyssä oli tärkeää käyttää erittäin kuumaa vettä eli vettä oli lisättävä usein ja kylmää vettä oli puristettava työn sisältä pois. Tumppuja pyöritettiin ja työstettiin eri suuntiin, jotta saatiin omaan käteen sopiva malli. Haastavaa työssä oli saada toisesta tumpusta samanlainen, kuin toisesta oli tullut. Hyvät ja yhteensopivat tumput sain kuitenkin aikaiseksi. Niitä on ollut mukava käyttää ja ne muokkautuvat käytössä yhä paremmin käteen sopiviksi. Yllättävän kylmät ne kuitenkin ovat, koska huopa on huovutettu niin tiiviiksi.


Nunohuovutus

Samassa pajassa, jossa teimme asusteita neulatusta merinovillalevystä, kokeilin myös nunohuovutusta. Nunohuovutuksessa villaa ja kangasta tai muita kuituja yhdistetään toisiinsa. Villakuituja on tarkoitus saada tunkeutumaan kankaan kudonnan läpi, jotta ne tarttuvat toisiinsa ja huopuvat. Huopumisen yhteydessä villa kutistuu, mikä rypyttää kankaan pinnan.

Tein kokeilun keinokuituisen ohuen verhokankaan ja merinovillakuidun yhdistämisestä. Ajattelin tehdä ohuen huivin, jota voisi käyttää mustien vaatteiden piristeenä. Ladoin villaa kankaan molemmille puolille muutamia kerroksia niin, että villaa oli kankaan reunoissa ja keskellä mustat pitkittäiset raidat ja poikittain kalanruotomaisesti punaisia ja oranssisia villoja. Työstäminen tapahtui pitkään hankaamalla kuplamuovin välissä veden ja saippuan avulla. Kuuma, lähes kiehuva vesi osoittautui tärkeäksi huopumisen etenemisessä.

Kangas osoittautui hyvin tiiviiksi, joten villakuidut eivät tunkeutuneet sen läpi kovin helposti. Työstämisen aikana ladotut villakuitukohdat liikkuivat, joten kankaan toisella puolella ei välttämättä enää ollut tarttumapintaa toisesta villakuidusta. Osaksi myös tästä syystä villa ei kaikista kohdista tarttunut kankaaseen.

Lopputulos oli mielenkiintoinen toukkamainen huivi. Kangas rypyttyi todella paljon, kuten kuvasta voi havaita eli villa kutistui n. 30%. Villa huopui lopulta hyvin ja muodosti kankaan ympärille tiiviin rakenteen, joka pitää huivin kasassa. Muutamista kohdista villa on kankaasta irti, mutta se ei haittaa kokonaisuutta ja toimivuutta.


Patalaput

Olen työstänyt kahdessa eri huovutuspajassa patalappuja. Koska ne on tehty eri tekniikoin, esittelen ne tässä nyt rinnakkain.

Ensimmäinen, kuvassa vasemmalla oleva, on työstetty kaksinkertaisesta neulatusta merinovillalevystä. Kuvioin sen hahtuvalangalla neulaamalla ennen huovutusta. Sen työstäminen oli vaivatonta ja se säilytti muotonsa erittäin hyvin. Leikkasin yhteen kulmaan pienen loven, jotta patalapun saa naulaan roikkumaan.

Toinen patalappu on itseasiassa viimeisimmän huovutuspajan kokeilutyö, josta tuli patalappu. Teimme pajan aluksi kokeilun villalla maalaamisesta, eli kuinka erilaisilla villakerroksilla voi aikaansaada erilaisia väripintoja ja kuinka yksityiskohtia voi lisätä työhön myös loppuvaiheessa esim. partakoneen terällä raaputtamalla.

Tämän patalapun rakensin suomenlampaan villasta kerros kerrokselta. Sen työstäminen oli haastavampaa, koska erilaisten villakerrosten ja yksityiskohtien paikallaan pysyminen oli aluksi työlästä. Täytyi aloittaa rauhallisesti ja edetä sitten rajumpaan työstämiseen. Yllätykseksi tämä työ kutistui erittäin voimakkaasti, reilun kolmanneksen. Kutistuminen johtui luultavasti ohuista villakerroksista. Koska työn värit pehmenivät huopumisen yhteydessä, kaivoin mm. keltaisia värialueita esiin partakoneenterällä raaputtamalla. Olin työhön erittäin tyytyväinen, sain sen pysymään melko hyvin muodossaan, reunoista tuli siistit, rakenne on tiivis ja napakka sekä värimaailma mielenkiintoinen.


Pyöreä seinätekstiili

Viimeisimmässä huovutuspajassa syksyllä 2010 ja keväällä 2011 jatkoin huovuskokeiluja eri tekniikoin. Tämä seinätekstiili sai inspiraationsa kurssilla katsotuista Filtti-näyttelyiden kuvista. Halusin tässä työssä kokeilla monia uusia ulottuvuuksia. Pyöreä muoto, värimaailma, kolmiuloitteiset yksityiskohdat, muovin käyttäminen kerrosten välissä, kuitujen yhdistäminen villaan, neulahuovutus sekä applikoinnin käyttäminen viimeistelyssä ovat kaikki minulle uusia tekniikoita.

Rakensin työtä neulatun huopalevyn päälle sekä neulatusta levystä leikatuilla paloilla että villakuidulla. Neulasin osat hieman paikalleen pohjaan ennen huovutusta. Samoin laitoin kukkien terälehtien alle sekä kukan keskelle muovinpalaset, jotta huopa ei huovu yhteen.

Huovutusta tein aluksi perinteisesti levytyöskentelynä kuplamuovien välissä kuuman veden ja saippuan avulla. Kukkien terälehtiä huovutin myös varovasti sormilla ja hain niiden muotoa.

Lopuksi hyvin huopuneelle työlle annettiin viimeistelykäsittely kylmässä ja kuumassa vedessä, jotta lopullinen kutistuminen ja tiiviistyminen tapahtuisi. Näpsän syviin altaisiin on myös hyvä paiskoa töitä käsittelyn aikana. Tämän jälkeen työn annettiin kuivua. Lopuksi poistin muovit, tein kolmiulotteisten osien muotoilut terälehtiin ja avasin kukan keskustan saksilla. Muutaman viikon tuijottelin työtä ja olin sitä mieltä, että siitä puuttuu jotakin. Joten applikoin siihen lisää yksityiskohtia ruskealla langalla sekä neulahuovutin perhosen tyhjään tilaan lentelemään.



Akustiikkataulut

Suurin työni huovutuspajassa oli kolmen akustiikkataulun suunnittelu ja toteutus. Päätin toteuttaa akustiikkalevyt shibori-tekniikalla, jossa villakangasta pakotetaan langalla kiristämällä eri muotoihin: vekille, rypyille, taitteille tai sitomalla kankaan sisään esim. marmorikuulia. Menetelmä on samankaltainen kuin solmuvärjäyksessä. Sitomisen jälkeen huopa laitetaan höyrykäsittelyyn reiluksi tunniksi, jolloin villakuidut avautuvat ja pakottautuvat uuteen muotoonsa solminnan mukaan. Solminnat avataan, kun kangas on täysin jäähtynyt. Tekniikkaa voi käyttää jo valmiiksi huopuneeseen villakankaaseen sekä erilaisiin villakuituihin. Villakuituja voi höyrykäsittelyn sijaan myös huovuttaa solminnan jälkeen perinteisesti veden ja saippuan avulla.

Suunnittelin kolme akustiikkalevyä kotimme portaikkoon vähentämään kaikua. Levypohjan toteutin superlon-patjan (äitiyspakkauksen vauvanpatjan) päälle. Levyistä tuli kustakin n. 70 x 21 cm kokoisia. Superlonin ympärille ompelin tiiviin sisustuskankaan, jotta levyn akustiset ominaisuudet paranevat. Tein kunkin levyn päälle hankihuovasta erilaisilla sidonnoilla toteutetun kolmiulotteisen pinnan. Yksi huopa vekitettiin, yksi rypytettiin ja yhteen solmin marmorikuulia. Vekitettyä en ole vielä tehnyt, koska en tiedä tuliko siitä sellainen kuin halusin...

Vekitetty ja rypytetty hankihuopa.

Rypytysten jälkeen huovat laitettiin reiluksi tunniksi höyrykeittimeen, jossa villan syyt avautuivat. Kankaiden annettiin rauhassa jäähtyä solmittuina, jotta syyt jälleen sulkeutuivat ja kangas sai uuden muodon. 

Rypytetty ja vekitetty kangas lankojen poistamisen jälkeen.